Tässä näin

Yleisesti voidaan sanoa, että kulttuurissamme on erityisen vaikea ilmaista negatiivisia tuntemuksia, koska ne herättävät syyllisyyttä. Meillä on siis negatiivinen suhde negatiiviseen ilmaisuun. Sen vuoksi ilmaisemme kielteiset asiat usein pahalla ja tuhoavalla tavalla, joka tietenkin aiheuttaa pulman. Itse negatiivinen ilmaisu ei ole pulma. On tilanteita, joissa sitä nimenomaa tarvitaan. Aikuisten pitää pystyä asettamaan kieltoja ja rajoituksia lapsilleen. Jos lapsi on mukiloimassa kaveriaan, on kyettävä pysäyttämään hänet. On osattava sanoa EI. -Keijo Tahkokallio Ajattele myönteisesti

A. Siis mitä vikaa on siinä, että avaa jääkaapin tai mitä vikaa on siinä, että nostaa rikkinäisen Transformers lelun lattialta. Mitä vikaa on siinä, että istuu tuolilla tai siinä, että käy suihkussa. Eikö tässä ole elämälle sisältöä ihan tarpeeksi. Mitä vikaa on siinä, että nostaa kupin huulille ja juo hörpyn kahvia. mitä vikaa on siinä että katsoo ikkunasta ulos. Eikö tässä ole elämää ihan tarpeeksi. Pitäisikö olla jotain enemmän, ja siis mitä? Eikö sivun kääntäminen kirjassa riitä. Eikö yhdessä lauseessa ole ihan tarpeeksi. Eikö ajatuksessa, että tässä ei ole vielä kaikki, ole ihan tarpeeksi.

B. Piirsin mökillä kaksi kuvaa valmiiksi, mutta ne ovat "julkaisukelvottomia", tai ainakin toinen on, äh molemmat. Siis kuvat ovat ihan ok, mut paljastavat kriisistä jotenkin ehkä liikaa tai ehkä vain minä näen paljastavuuden.

C. Kännykkäni siis joutui pesukoneeseen, kun loman alkamisen kunniaksi laitoin päälleni täysin valkoiset farkut ja valkoisen kauluspaidan normi mustan sijaan. Illalla Tytön kummitäti kävi kyläilemässä ja söimme pihalla mustikkapiirakkaa. Kaikki mustikkapallerot eivät menneet pojan suupielistä sisään vaan osa putoili penkille, johon satuin sitten istahtamaan. Sisällä heitin farkut pyykkivuoren päälle, josta puoliso laittoi ne suoraan pesukoneeseen. Kännykkä oli taskussa.

A1. Mitä vikaa on siinä että pesettää kännykkänsä, sotkee housunsa mustikoilla tai varoo paljastamasta liikaa.